sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kippis elämälle, kippis kesälle

Terve. Hengissä ollaan, vaikkei mitään ole kuulunutkaan. Itseasiassa aloin eilen jo miettimään ja murehtimaan sitä, etten ole saanut mitään raapustettua paperille ja alkoi pieni stressi puskemaan, mutta turha yrittää, jos se ei vain luonnistu.
Tänään sitten koin sen ahaa elämyksen ystävän tilapäivityksestä. Onhan noita asioita taas tapahtunut ja paljon on tullut mietittyä asioita.

Ystävän päivityksessä pohdittiin sitä, miten miehen tie käy naisen sydämeen. Miehen pumppuunhan pääsee kuulemma erinomaisilla kokkaustaidoilla, mutta miten nainen valloitetaan. Jäin itse miettimään sitä, mitä itse kumppaniltani odottaisin? Miten minut hurmattaisiin. No, tietenkin nämä perinteiset huomioon ottamiset, arvostukset jne. Mutta kaikkihan sitä tekevät. Kyllä, kaikki yrittävät parhaansa, mutta kun se alkuhuuma on saavutettu, arki palaa. En itse näe mahdollisuuksia suhteelle, jossa kahdella ihmisellä on täysin erilaiset intressit.
Jotenkin aina välillä tulee sellainen kova tarve olla toisen lähellä, olla rakastettu ja kiva tyttöystävä, mutta eihän mikään kukko käskemällä laula.

Kevät ja kesä on ollut tosi aktiivista aikaa. Työasioissa on ollut tuttua positiivistä ruuhkaa ja ennen lomaa ihan mahdotonta höyryämistä, että ehtii kaiken tekemään kuntoon. Mutta asiat kääntyvät aina hyvästi, aina.

Vielä olisi viikko lomaa jäljellä. Siis tästä lomasatsista. Loppuja ajattelin pitää sitten kesän lopulla, jaksaa sitten taas talven puurtaa oikealla otteella.

Sentterillä menee edelleen hyvin omassa duunissaan, alikersantti Lokkinen. Ihana huomata, että se motivaatio, jota alussakin oli, on säilynyt, ellei jopa lisääntynyt.
Kuopus pääsi haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan, itseasiassa olisi päässyt jokaiseen hakemaansa paikkaan pisteiden perusteella. Hyvä näin.
Tyttärellä ensimmäistä kertaa täysi kesäloma. Ai että hän on sen niin ansainnut.

Kuntoiluprojekti jatkuu tuttuun tapaan. Salia, rapputreeniä ja välillä hammasten kiristystä. Mutta kun on tavoitteita, niihin päästään. Vieläkään en jaksa odottaa omia 50-vuotispäiviä. Tulet yllättymään.



Huomenna hiuskarvojen rapsuttajalle. Mulla on taas tukkakriisi. Jotain uutta, jotain mageeta, jotain siistiä. Kiitos.

Espoon Leppävaarassa kaikki siis melkein mallillaan. On asioita, joiden toivoo muuttuvan, mutta ne eivät muutu, ellei itse niitä muuta. Aletaanhan hommiin. Kippis elämälle, kippis rakkaudelle ja kippikset kesälle.


Ei kommentteja: