Parasta just nyt!

Sunnuntai-iltaa. Ihana viikonloppu taas takana. Ihana siitäkin huolimatta, että eilen olin kipeänä.

Sairaana oleminen on minulle todella harvinaista. En ihan muista hetkeä, milloin viimeksi olisinkaan ollut kunnolla sairaana. Toki aina välillä on jotain pientä nuhan poikasta tai yskittää, mutta en oikeasti sairasta juuri koskaan. Enkä tehnyt sitä nytkään. Eilinen päivä meni kuitenkin yskiessä ja pienen lämmön parissa, mutta aamulla herätessäni olin taas kunnossa. Sopii minulle hyvin. Suorastaan hermostuttaisi ajatus jostain viikon flunssasta, ei kiitos.

Olen aika vakuuttunut siitä, että hyvät elämäntavat ovat osasyynä siihen, että pääsen näin helpolla nykyään näiden tautien kanssa. Täytyy tosin samalla kopautella puuta, eihän sitä koskaan tiedä, milloin se pöpö kaataa totaalisesti sängynpohjalle, mutta ainakaan en jää sitä odottelemaan.

Menneinä viikkoina on tehty taas paljon töitä, käyty vääntämässä budjettia Liettuassa ja suunniteltu tulevaa vuotta. Paljon on mukavia asioita taas tuloillaan, lisäksi myös isoja päätöksiä ja tekoja. 

Muutama viikko sitten tuli myös juttua Kauneus- ja terveys lehteen. Yllättäen laihduttamisesta ja sen mukanaan tuomista muutoksista. Näitä asioita olenkin käsitellyt jo aika riittävästi tässä blogissani, mutta aina ne vain puhuttavat. On jännä saada ihan ventovierailta ihmisiltä viestejä. Tykkään siitä ajatuksesta, että joku voi saada omasta esimerkistäni lisää puhtia omaan tekemiseensä. Ja kyllä itsekin lueskelin paljon juttuja laihduttamisesta kun omaan projektiini ryhdyin. Aina se, että joku "tavallinen ihminenkin" pystyy vaikuttamaan asioihin omalla tekemisellään, antaa monasti puhtia myös siihen omaan puuskuttamiseen. 

Itselläni tuli tammikuussa 10 kk:tta täyteen All Out-valmennuksessa. Vaikka välillä oikeasti tulee se uskonpuute tekemiseen, muutoskuvat auttavat sen oikean tilan hahmottamisessa. Omien tavotteiden osalta olen edelleen samalla matkalla, tiedän sen, mihin suuntaan olen menossa ja reitti sinne on selvä. Se riittää minulle ja se antaa minulle sen motivaation omaan treenaamiseeni ja syömiseeni. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. 

Tänään onkin paistettu pitkästä aikaa pullaa. Tuli aivan pakonomainen tarve saada kunnon laskiaspullia, joten taikina kohoamaan ja siitä ne sitten melkein itsestään taas pulliksi muotoutuivat. Vaikka ruokavalioni on tiukka, olen sitä mieltä, että höllääminen välillä on ihan jees. Pääasia, että runko on kunnossa, mikään ei kaadu niihin muutamiin pulliin, ei mikään.

Parasta just nyt on siis kaikki. Mikään ei voisi olla tällä hetkellä yhtään paremmin. Se tunne, kun ymmärrät sen, että ihminen on just niin tyytyväinen asioihin, jotka tällä hetkellä vallitsevat, on hieno tunne. Ainahan voisi toki toivoa enemmän ja enemmän, mutta nyt asiat vain tulevat sitten yksi kerrallaan. Parhautta on olla tyytyväinen ja antaa sen näkyä. 

Parasta pyhäpäivän jatkoa sinulle. Terveyttä ja hyvää mieltä. 

Onnea tulevalle

Kiitos vuosi 2017. Täytyy sanoa, että onneksi lopuit jo, tosin tällä kertaa sanon sen positiivisella mielellä, koska ensinnäkin on älyttömän hienoa päästä taas kokemaan yksi uusi vuosi, toisekseen on niin paljon taas asiota edessä, joita odottaa tältä vuodelta, joten on hyvä, että ollaan nyt tässä.

2017 antoi paljon. Työasiat kehittyivät, sain lisää vastuuta ja enemmän hommia. En sitten tiedä, onko se aina se kaikkein paras mahdollinen juttu, mutta koska itse pidän kovasti työstäni, tämä sopii minulle erittäin hyvin.
Kun minulle tarjottiin maajohtajan paikkaa loppukesästä, en miettinyt hetkeäkään sitä, ettenkö pärjäisi tai jaksaisi. Saan työstäni paljon positiivista energiaa ja virtaa, työni on mielekästä ja vanha klisee siitä, ettei mikään päivä ole samanlainen, pitää tässä kohden kyllä kutinsa.
Viime vuonnakin pääsin tekemään paljon sellaisia asioita, jotka olisivat entisessä elämässä jääneet kokematta. Olen ehdottomasti etuoikeutettu saadessani työskennellä sellaisessa paikassa, joka jakaa niitä samoja arvoja, kuin minä itse.

Treenit kulkevat mukana, tietenkin. Se opittu elämäntapa istuu niin syvällä itsessäni, etten tiedä tilannetta, jossa lähtisin tästä luopumaan.
On välillä jännä miettiä sitä entistä minää ja nykyistä, miten voikin olla sama tyttö nykyään niin erilainen. Asiat ovat menneet monessa suhteessa vain parempaan suuntaan.
Kesän ehdottomiin kohokohtiin kuului treenileiri Himoksella. Pitkään mietin sitä, uskaltaudunko lähteä mukaan, mutta oli onni, että päätin olla rohkea. Sain yhden viikonlopun aikana niin paljon uusia ystäviä, joiden kanssa nykyään pidämme viikottain yhteyttä. Ja helmikuussa treffataan taas, tällä kertaa Tahkolla.

Parisuhderintamalla ei mitään uutta, yllätys. Enkä tosiaan enää ota edes stressiä asiasta. Uskon, että se kohtalo kävelee jossain vastaan, jos on kävelläkseen. Viime vuonna tein erotyötä silloisesta suhteesta aika pitkään. Jotenkin sitä halusi vain uskoa, että asiat ehkä muuttuisivat paremmiksi, mutta siinä vaiheessa, kun huomaat, että arki pyörii vain sen taistelun ympärillä, on parempi luovuttaa.
Ei ole varastikaan minkään ihmissuhteen tarkoituksena tuottaa ehkä jossain määrin enemmän mielipahaa kuin sitä tyytyväisyyttä. Jos kaksi ihmistä jakaa täysin erilaiset arvot, tavat toimia, ei homma toimi. Itse arvostan parisuhteessa ehdotonta luottamusta ja hyväksyntää, toisen kunnioittamista. Jos joudun perustelemaan vaikkapa ruokavaliotani päivästä toiseen, se on aika kuluttavaa.

Tältä vuodelta odotan taas paljon. Uskon, että hyviä asioita tapahtuu kun niille antaa mahdollisuuden.
Eräs kohokohta tulee olemaan heti ylihuomenna, lupaan siitä kirjoittaa erikseen.
Ylipäätään tämän blogin henkiin herättäminen voisi olla se iso juttu tälle vuodelle.

Kiitos menneestä vuodesta, hienoa tätä vuotta ja upeita seuraavia vuosia, meille kaikille.